Keskustelupalsta yhdistyksen jäsenille / Estrelanvuoristokoirat.fi

No kyllä tuohon seitsemään on mahtunut joka lajia. Eli Rouva Riina oli tällainen hämmästyttävä poikkeus jota pystyi pitämään vapaana lähes missä vaan (no en ehkä ihan moottoritien varres olis viitsinyt). Se kulki mukana mm. tallilla eikä koskaan lähtenyt muutamaa kymmentä metriä kauemmas. Sen myös pystyi jättämään aitaamattomaan pihaan poistunut ei mihinkään.
Brendaa pystyi kyllä pitämään vapaana kun itse oli läsnä, muuten livahti helposti naapureita moikkaamaan tai navetalle "herkkuja" etsimään.
Jaksua ei voinut pitää vapaana kuin saaressa tai aidatulla, katos kyllä kun ...ru saharaan tuli kyllä takaisin "sitten joskus" .
Nyky kaartista Taikaa ja Nasua pidän vapaana metsälenkillä keskellä korpea _yksitellen_. Jos pääsevät livistämään pihasta niin Nasu haihtuu naapurikuntaan , Taika tulee pyynnöstä takaisin vaikka olisi ehtinyt pidemmällekin, kunhan on näkö/kuulo etäisyyden päässä.

Muumi ei ahdo millään antaa kiinni ja korvat siltä katoaa täysin joten ei irtolenkkejä muualla kuin aidatussa pihassa. Ei se pitkälle lähde mutta tulee siihen parin metrin päähän lällättämään "ota kiinni mandariini..."
Mahti on sen muutaman kerran livistettyään (yksin) jäänyt ihan tähän pihan liepeille kun akat on olleet tarhassa eli arviolta semmoista muutamaa sataa metriä käy tutkailemassa. Silti en sitä pidä lenkillä irti , aikas vahvan vartioimisen takia.

Tähän keskusteluun liittyen...kysynkin onko teillä muilla kokemuksia sellaisesta, että
koiranne heittäytyy kesken kävelylenkin makoileen kyljelleen keskelle tietä??
Meidän Petrolla se on ollut tapana jo aivan pienestä pitäen, luulin sen jäävän pois kun
ikää tulee, mutta ei. Edelleen täytyy vähän aikaa huilailla ja matka jatkuu taas...
On vaan ollut aikas huvittavia tilanteita, kun yht´äkkiä heittäytyy makoileen ja joskus
sellaisen äänekkään ynähdyksen kera. Jokunen autoilija on ohi ajaessaan varmaan luullut sen saavan jonkin kohtauksen, sen verran ihmetteleviä katseita ollaan saatu osaksemme

Hennalle: joo tuo heittäytyminen on ihan normaalia meilläkin. Lenkin loppupuolella, jo kotia lähestyttäessä ja tarpeet tehtyinä, Pepe ( reilu 1v )saattaa yks kaks ruveta pitkälleen. Usein se oikein sukeltaa hankeen ja jää kuulostelemaan ympäröiviä ääniä. Kovan houkuttelun tuloksena jatketaan matkaa. Pentuaikana lenkillä Pepe saattoi samoin yhtäkkiä jäädä istumaan keskelle jalkakäytävää. Monet tutut ohiajaessaan nauroivat meiän tauon pidolle. "Kyllä me tästä kotiinkin ehditään..."

Yksi kohta 9kk:den ikäisistä kasvateista on sellainen harvinaisuus (ainakin toistaiseksi), että pysyy täysin omalla pihalla vapaana, oli omistaja paikalla tai ei. Vieressä menee pikkutie jota pitkin menee jos jonkinlaista kulkijaa, mutta nämä eivät koiraa sen enempiä kiinnosta. Myös lenkeillä pysyy hienosti vapaana vierellä. Eilen vaan pojan koltiainen lähti jolkottelemaan minun perässäni (olin jo jonkun matkaa kulkenut kun hokasin vierellä läähättävän koiran) takaisin kotopihalle, kun oltiin kyseisen perheen kanssa lapsia uittelemassa joessa jonkun matkan päässä kotoa...

_________________
----
Li´l Folks One-Two-Three
Li´l Folks Intention
Li´l Folks Royal Romance
Great Smoky Da Quinta De S.Fernando
NiCao´s Aurora Boreal
Metkumutkan Peacemaker
Metkumutkan Replica
Yolanda
Sweethoney
Hocus Pocus Corsairey Casch

Vähän "myöhäinen" osallistuminen keskusteluun...parempi kai kuin ei milloinkaan

Mulla on kuusi vuotias estrelauros "Ruska" ja oon tässä vuosien varrella tehnyt omasta koirastani seuraavia havaintoja:

Asumme maalla, mutta koira ei pysy pihalla irti, joten on kiinni koko ajan. Myöskään lenkkeily kodin lähellä ei onnistu irrallaan, koska lenkin päätteeksi ei tahdo antaa itseään kiinni, eikä juuri tottele luoksekutsua tai pysähtymiskäskyä. Tuntuu, että kun koira tietää missä koti on, niin silloin voi humputella pitkin metsiä niin kuin huvittaa ja kotiutua, kun huvittaa.

Siksipä pakkaankin Ruskan autoon ja vien sen pois kotoa. Meillä on täällä Ylihärmä-Lapua -välillä isoja peltolakeita joen rannassa, jossa on hyvä juoksuttaa koiraa irrallaan. Sen menon näkee koko ajan, vaikka ois kilometrin päässä . Se myös "tottelee", eli huudettaessa tulee lähemmäksi, mutta ei varsinaisesti luokse. Antaa kiinni niin, että käsken pysähtyä ja menen luokse. Tuntuu, että koira joutuu enemmän turvautumaan minuun, kun sen vie kokonaan pois kotoa.

Ruska on karannut meiltä monta kertaa, mutta näissäkin tilanteissa pysähtymiskäsky on toiminut parhaiten. Onneksi se on supersosiaalinen tapaus, joten ei ole pelkoa, että kenellekään mitään tekisi. Vanhuuskin alkaa vissiin jo vähän painaa, kun ei irti päästessään enää riehu pitkin poikin maita ja mantuja vaan menee yleensä samaa vakiintunutta reittiä naapuriin. Tykkää kovasti naapurinrouvasta

Aikalailla samanlainen tarina ja koira meillä mitä tuossa yllä Ruskasta kerrot. Paitsi että meillä ei juoksuteta enää vapaana missään, ainoastaan tarhassa . Sehän ei suuren suuri tila ole, mutta pakko koiran oman turvallisuuden kannalta. Yltiösosiaalinen tapaus hyväksyy niin koirat, ihmiset, lapset ja pienet lemmikit, kaikki otetaan vastaan hännänhuiskutuksin ja kiehnäyksin . No tämä sopii meille, sillä löytyy se haukku ominaisuuskin iltaisin ja öisin, joten ihan jokainen kettu ja hirvi ei varmasti pihoille eksy. Ja lapset voi huoletta olla Ronyn kanssa kun poitsu on jalat kohti taivasta naatiskellen .

Ongelma on nyt sitten se, että joudutaan todella huolellisesti elämään, ettei koiruus karkaa, sillä kylällä liikkuu vapaana erittäin vihaisia koiria jotka mm. hyökkää kimppuun lenkillä ... Tämä aiheuttaa myös sen että minun lenkkireitit ovat rajatut, koska en todellakaan halua joulua todistamaan koiratappelua. Juuri on lääkekuuri takana edellisestä kohtaamisesta, jolloin meillä koira kiinni mieheni kanssa ja puskista hyökkäsi koira kurkkuun, jolloin Rony kyllä puolustautuu ja painaa pienempää koiraa maahan yms....

Tilanne on ärsyttävä, koska näyttää toistuvan aika ajoin tämä hyökkäily. Mietityttää myös että ei vaan meidän koiran luonne muutu vihaiseksi, kun aina on joku kimppuun hyökkäämässä ...se pistää vihaksi ja harmittaa.

Eli näillä lakeuksilla vapaanapitäminen on vaarallista!!!

No, johan sielläpäin mukavia koiria liikkuu
Monta vuotta sitten kun meillä oli 2 urosta vain, lähdin lenkille, pojat kiinni kun taajamassa talsittiin, yhdeltä pihalta hyökkäsi ruusupuskan läpi että pölisi sakemanni-dobermannisekoitus narttu suoraan Paavon niskaan, Remu rynnisti puolustamaan kaveriaan, minä mukana, pudottiin ojaan koko poppoo, mun pikkurilli joutui jotenkin jommankumman kurtsarin väliin ja NAKS, sormi sijoiltaan Kauhea mylläkkä vähän aikaa, pojat olisivat varmaan teurastaneet sen koiran mutta se onnekseen pääsi puikkimaan takaisin pihalleen, verta tuli vähän joka paikasta siltä ja ontui tosi pahasti, mun pojissa ollut naarmuakaan.

Muutama viikko tästä labbisuros rynnisti pihasta taas Paavon päälle ja pojat hakkas senkin Kummastakaan en joutunut vastuuseen, kun omat oli kiinni ja toiset irti. Mutta näiden jälkeen Paavosta tuli todella aggressiivinen muita koiria kohtaan, tosin se oli dominoiva muutoinkin luonnoltaan, joten kuka tietää Remun suhtautuminen muihin koiriin ei muuttunut, se kulki asenteella *kaikki on ystäviä, kunnes toisin todistetaan*

_________________
___________________
Esta Noches
Li'l Folks Grasshopper
Li'l Folks Ximona
Charmbulls French Kiss
Esta Noches Frozen Heart
Cinco Vezes Dois Da Quinta Do Pasto