Estrela on kookas kaarevalinjainen, mastiffityyppinen molossikoira. Säkäkorkeus on uroksilla 65-73 cm ja painoa n. 40-50 kg. Narttujen toivottu koko on 62-69 cm ja paino n. 30-40 kg. Estrelasta on kaksi karvamuunnosta: pitkä- ja lyhytkarvainen. Suomessa on ollut lyhytkarvainen estrela. Estrelan karvapeitteen kuvataan muistuttavan vuohenkarvaa. Sen tulee olla vahva ja karkeahko, ei kuitenkaan liian kova. Karva on suoraa tai lievästi laineikasta, hyvin runsasta kummallakin muunnoksella. Normaalisti karvapeitteen paksuus vaihtelee rungon eri osissa. Raajoissa kyynärpään ja kintereen alapuolella karva on lyhyempää ja tiheämpää, samoin päässä. Korvissa karva lyhenee tyvestä kärkeä kohti ja muuttuu ohuemmaksi ja pehmeämmäksi. Karva on pitempää hännässä, joka on tuuhea, paksu ja pitkäkarvaisella muunnoksella hapsuinen, samoin kaulan ympärillä, jossa se voi muodostaa pienen kauluksen ja edelleen reisien ja eturaajojen takapuolella etenkin pitkäkarvaisella muunnoksella. Etenkin pitkäkarvaisella muunnoksella karkean karvan juuressa kasvava pohjavilla on hienoa, lyhyttä, runsasta ja tavallisesti vaaleampaa kuin peitinkarva. Sallittuja värejä estrelanvuoristokoiralle ovat kellanruskehtava, sudenharmaa, keltainen yksivärisinä tai laikullisina ja brindle.
Estrelan turkinhoitoon kuuluu harjaaminen muutaman kerran vuodessa, ainakin karvanlähtöaikaan on hyvä harjata useammin. Pesua koira tarvitsee ollessaan likainen. Estrelakanta Suomessa on pääosin pitkäkarvaista, mutta muutama lyhytkarvainenkin löytyy.
Estrelanvuoristokoira kuuluu laumaa vartioivien rotujen joukkoon. Kyseessä on ikivanha rotu, joka edelleen joissain määrin omaa alkukantaisen luonteen joka asettaa omat vaatimuksensa koiran arkielämään. Nykyisin estrelat toimivat enimmäkseen maatilojen ja pihojen vahteina ja sekä seuralaisina. Estrela soveltuu ominaisuuksiltaan parhaiten maaseudulle ja harvaan asutuille alueille. Vartiointitaipumuksensa ja kantavan äänensä vuoksi se ei välttämättä ole paras rotuvalinta taajama alueelle, eikä kerrostaloihin. Estrelan menneisyys laumanvartijana tuo sille taipumuksen valvoa laajaa reviiriä. Nykyiset pienet pihapiirit eivät riitä estrelan tarpeisiin.
Huolellinen estrelan omistaja ei jätäkään koiraansa valvomatta irti pihalle, vaan tekee sille tukevan, riittävän syvälle maahan kaivetun ja riittävän korkean (yleensä kaksi metriä) tarhan. Estrela omaa vahvan vartiointitaipumuksen ja selkeän epäluulon vieraita kohtaan. Estrela ei kuitenkaan saa koskaan olla arka tai pelokas. Vartiointitaipumus ja epäluuloisuus tulevat parhaiten oikeuksiinsa koiran ollessa omalla reviirillään, ilman omistajaa. Tällöin vierailla ei ole sinne mitään asiaa. Se ei kuitenkaan ryhdy aggressiiviseksi ilman todellista tarvetta. Oman reviirin ulkopuolella vartioiva käyttäytyminen on todella vähäistä. Omistajan läsnä ollessa koiran tulee olla vieraidenkin koskettavissa. Nykypäivän estrelan luonteista löytyy niille tyypillinen epäluuloisuus vieraita kohtaan sekä vahva vartiointivietti suurelta osalta koiria. Ikävä kyllä joukkoon mahtuu myös aidosti arkoja koiria, joista ei tosipaikan tulleen löydy riittävää rohkeutta omaisuuden tai omistajan puolustamiseen. Selkeänä vähemmistönä ovat ylisosiaaliset koirat, jotka ottavat riemumielin vastaan niin tutut kuin tuntemattomat. Oikean luonteen omaava estrela sopii hyvin nyky-yhteiskuntaan, koska sen tulee hyväksyä erilaiset tilanteet omistajan paikalla ollessa. Ne eivät ole aggressiivisia tai hyökkääviä ilman hyvää syytä. Puolustaakseen omistajaansa tai reviiriänsä, estrela tarvitsee todellisen uhan. Estrela sopii ihmiselle joka ei odota ehdotonta tottelevaisuutta koiraltaan vaan ymmärtää huumorilla, lempeydellä ja tietynasteisella jämäkkyydellä estrelan herkkyyden kovan ulkokuoren alta. Ihmisen pitää ymmärtää vartiointitaipumus ja siihen liittyvät vaatimukset estrelan pidossa.
Isolle rodulle tyypillisiä sairauksia ovat lonkka- ja kyynärniveldysplasia. Estrela kuuluu Pevisaan (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan) lonkkien ja kyynärien osalta. Pääsääntöisesti estrela on perusterve rotu. Rodulla tavataan kuitenkin muitakin perinnöllisiä sairauksia, joista osa yksittäistapauksia. Suositeltavaa on tutustua rodun jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO), jossa kerrotaan tarkemmin rodusta, sairauksista sekä niiden vastustamisesta.
Estrelan turkinhoitoon kuuluu harjaaminen muutaman kerran vuodessa, ainakin karvanlähtöaikaan on hyvä harjata useammin. Pesua koira tarvitsee ollessaan likainen. Estrelakanta Suomessa on pääosin pitkäkarvaista, mutta muutama lyhytkarvainenkin löytyy.
Estrelanvuoristokoira kuuluu laumaa vartioivien rotujen joukkoon. Kyseessä on ikivanha rotu, joka edelleen joissain määrin omaa alkukantaisen luonteen joka asettaa omat vaatimuksensa koiran arkielämään. Nykyisin estrelat toimivat enimmäkseen maatilojen ja pihojen vahteina ja sekä seuralaisina. Estrela soveltuu ominaisuuksiltaan parhaiten maaseudulle ja harvaan asutuille alueille. Vartiointitaipumuksensa ja kantavan äänensä vuoksi se ei välttämättä ole paras rotuvalinta taajama alueelle, eikä kerrostaloihin. Estrelan menneisyys laumanvartijana tuo sille taipumuksen valvoa laajaa reviiriä. Nykyiset pienet pihapiirit eivät riitä estrelan tarpeisiin.
Huolellinen estrelan omistaja ei jätäkään koiraansa valvomatta irti pihalle, vaan tekee sille tukevan, riittävän syvälle maahan kaivetun ja riittävän korkean (yleensä kaksi metriä) tarhan. Estrela omaa vahvan vartiointitaipumuksen ja selkeän epäluulon vieraita kohtaan. Estrela ei kuitenkaan saa koskaan olla arka tai pelokas. Vartiointitaipumus ja epäluuloisuus tulevat parhaiten oikeuksiinsa koiran ollessa omalla reviirillään, ilman omistajaa. Tällöin vierailla ei ole sinne mitään asiaa. Se ei kuitenkaan ryhdy aggressiiviseksi ilman todellista tarvetta. Oman reviirin ulkopuolella vartioiva käyttäytyminen on todella vähäistä. Omistajan läsnä ollessa koiran tulee olla vieraidenkin koskettavissa. Nykypäivän estrelan luonteista löytyy niille tyypillinen epäluuloisuus vieraita kohtaan sekä vahva vartiointivietti suurelta osalta koiria. Ikävä kyllä joukkoon mahtuu myös aidosti arkoja koiria, joista ei tosipaikan tulleen löydy riittävää rohkeutta omaisuuden tai omistajan puolustamiseen. Selkeänä vähemmistönä ovat ylisosiaaliset koirat, jotka ottavat riemumielin vastaan niin tutut kuin tuntemattomat. Oikean luonteen omaava estrela sopii hyvin nyky-yhteiskuntaan, koska sen tulee hyväksyä erilaiset tilanteet omistajan paikalla ollessa. Ne eivät ole aggressiivisia tai hyökkääviä ilman hyvää syytä. Puolustaakseen omistajaansa tai reviiriänsä, estrela tarvitsee todellisen uhan. Estrela sopii ihmiselle joka ei odota ehdotonta tottelevaisuutta koiraltaan vaan ymmärtää huumorilla, lempeydellä ja tietynasteisella jämäkkyydellä estrelan herkkyyden kovan ulkokuoren alta. Ihmisen pitää ymmärtää vartiointitaipumus ja siihen liittyvät vaatimukset estrelan pidossa.
Isolle rodulle tyypillisiä sairauksia ovat lonkka- ja kyynärniveldysplasia. Estrela kuuluu Pevisaan (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan) lonkkien ja kyynärien osalta. Pääsääntöisesti estrela on perusterve rotu. Rodulla tavataan kuitenkin muitakin perinnöllisiä sairauksia, joista osa yksittäistapauksia. Suositeltavaa on tutustua rodun jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO), jossa kerrotaan tarkemmin rodusta, sairauksista sekä niiden vastustamisesta.